KALENTERIMALLIN AJATUKSIA (Maria -lokakuun tyttö)

"Ilmoittautumisen lähettämisen jälkeen seurasi puolentoista kuukauden jännittynyt odotus: valitaanko minut kalenterikuviin? Lupasin itselleni pyhästi laihduttaa ainakin kolme kiloa ennen tammikuuta, mutta lupaus unohtui joulun tullen. Uutena vuotena uusin lupaukseni sillä seurauksella, että viikon kaalikeittokuurin jälkeen olin valmis syömään vaikka pieniä kiviä. Päätin luovuttaa ihmedieettien suhteen ja kelvata kaikelle kansalle sellaisena kuin olen: tavallisena suomalaisena naisena."

...

"Jännitys nousi kattoon kun odottelin vuoroani astua kameran eteen. Ehdin murehtia joka ikisen muhkuran ja pehmeän muodon vartalostani ja miltä ne näyttäisivät kameran edessä. Unohdin nämä ajatukset astuessani kameran eteen. Olen ihana aikuinen nainen huolimatta siitä, miten rasvakertymät ovat vartalooni sijoittuneet!"

...

"Se, mikä näytti hyvältä kuvissa, tuntui rankalta kropassa. Yritin kuunnella kuvaajan ohjeita: -Kädet lähemmäs toisiaan, kallistu eteenpäin, hartiat tähän suuntaan, notkista selkää, hymyile… Siinä hikoillessani ihmettelin, miten oikeat mallit saavat selkänsä niin kovin notkolle."

...

"Kaiken iloitsemisen ja murehtimisen lisäksi aloin miettimään, mitä kuvan julkaiseminen ihan oikeasti minulle tulee merkitsemään. Kalenteri tulee myyntiin ihan oikeiden kauppojen hyllyille ja kellä tahansa ihmisellä on mahdollisuus hankkia sellainen itselleen. Mitä vanhempani tulevat ajattelemaan asiasta? Tai muut sukulaiset? Entä jos työkaverini saavat tietää? Mitä jos kuvani keikkuu naapurin seinällä ensi vuonna?"

...

"Haluan vanhana olla ylpeä kaikesta siitä, mitä olen elämässäni saanut aikaan. Kaikkeahan pitää kokeilla kerran, myös alastomana kalenterissa poseeraamista! Kaikkein parasta on, jos se sattuu olemaan Mensan kalenteri…"